Totuus paljastuu kulman takaa

Eläköitynyt Matti Nieminen jatkaa työtä rakkaan Keravan puolesta.

Matti Nieminen istuu vanhassa työhuoneessaan. Ympärillä on kasoja, kansioita, paperia.
Eläkkeelle laskeutunut Keravan museoamanuenssi siivoaa työpistettään ja katsoo, mitä antaa perinnöksi amanuenssi Tommi Uutelalle.

Nieminen aloitti Keravan kaupungin palveluksessa 2.1.1990, museoapulaisena.
Kyseessä oli miehen toinen ura. Hän oli saanut aiemmin lähtöpassit vakuutusyhtiöstä organisaatiomuutoksen yhteydessä.
Irtisanominen todettiin laittomaksi, ja Nieminen sai korvauksia.
– Päätin käyttää ne opiskeluun.
Työttömälle ystävä Heimo Saario ehdotti työpaikaksi museota.
– Niin sitten tulinkin Keravan museoon pölyyntymään.

Tekemisen meininki

Pölyyntyminen tosin jäi huumoriheitoksi, museossa oli ripeä tekemisen meininki.
– Oli Leena Järnfors johtajana, tutkijana Tiina Kaila, kulttuuritoimenjohtajana Pekka Saarela.

Työn ohessa hän valmistui kasvatustieteiden maisteriksi. Samalla hän jatkoi opiskelua ja suoritti vielä arkeologin FM-tutkinnon.

Kipinän loppumattomalle opinjanolleen Nieminen sai jo lapsuudessa Tuusulan yhteiskoulussa, jossa rehtorin vaimo Maija Häkkinen sytytti palon historian tutkimiseen.
Nieminen ihastui museon intellektuelliin ilmapiiriin.
– Museoyksikkö on kaupungin ainoa tieteellinen yksikkö.

Työ ja harrastus

Museosta tuli Niemiselle nopeasti sekä työ että harrastus. Sitä, mitä ei ehtinyt työajalla hoitaa, hän teki talkoina vapaa-ajallaan.
Hän myös työsti opetuspaketteja kouluille.
– Tärkeää työtä, kulttuurin siirtoa ja tietysti palvelua!
Kyse on paikallisidentiteetin tunteesta.
– Tarjota kuntalaisille mahdollisuus löytää kotiseutunsa.
Tähän kuuluu myös vanhempi historia, joka Keravallakin ulottuu jonnekin yhdeksän tuhannen vuoden taakse.

Menneisyyttä tulee edelleen esiin maan alta. Nieminen muistaa sateisen päivän, kun hän etsiskeli Hämeen vanhan härkätien tienpohjaa.
Hän istahti kivelle Ali-Keravan peltojen laidalla. Ja mikä sieltä pellosta loistikaan silmään?
– Noin 1 300 vuotta sitten tehty lasihelmi.

Historiallisten kerrosten tulee näkyä katukuvassa

Niemisen toinen rooli Keravalla on löytynyt luottamustoimista. Hän ehti tovin olla oma valtuustoryhmänsäkin, kun näkemyserot demareiden kanssa kasvoivat, mutta palasi leiriin takaisin.
Hänen mielestään Keravaa pitäisi kehittää niin, että kulttuuriset kerrokset säilyisivät näkyvinä kaupunkikuvassa.
– Niin, että nyt syntyvä uusi kuntalainen vielä sadan vuoden päästä tunnistaisi kaupungin samaksi.
Yhdeksi Keravan valtiksi hän nostaa Sibeliuksen, joka sävelsi Keravalla toisen sinfoniansa. Kulttuurinähtävyydeksi olisi nostettavissa edelleen maastosta löytyvä polku, jota Sibelius kulki Haloselle.

Nieminen hämmästelee sitä, että kaavoitus kuuluisi vain tietyille päättäjille.
– Kaavoitus on kaikkien asia. Kaupunkiympäristö on yhteinen pääoma.
Valtuustotyöhön hän uskoo omaavansa paukkuja vielä seuraaviksi neljäksi vuodeksi.
– Kun otetaan puheeksi Keravan keskustan säilyneen omaleimaisuuden säilyttäminen tai purku, olen ensimmäinen, jolta deodorantti pettää. Olen niin ylpeä tästä kaupungista.