Lumikko kyläili Kirkonkylässä

Nurmijärveläisen Seppo Tuomisen talviaamun kruunasi hieno havainto: keskellä kirkonkyläläistä kerrostalopihaa vieraili lumikko.

– Se oli siinä kymmenen pintaan, kun panin merkille parvekkeelta katsellessani, että talitiaiset olivat oudon levottomia. Yhtäkkiä lumivallien keskeltä pisti pieni, valkoinen pää. Ryntäsin hakemaan kameraa, ja toivoin, että eläin ilmestyy uudestaan, Aleksis Kiven tiellä asuva Tuominen kertaa.

Hänellä oli tuuria, sillä piskuinen otus viihtyi pihapiirin lumikasassa viitisen minuuttia.

– Se mennä viuhtoi lumen alla monta metriä ja pilkisti sitten uudestaan esiin. Eläin oli ehkä noin 10–15 metrin päässä ensimmäisen kerroksen parvekkeeltamme. Zoomasin digipokkarini ja toivoin parasta.

Lumikon näkeminen on harvinaista – etenkin talvella. Vikkelä otus liikkuu aaltomaisesti loikkien ja jatkuvasti pysähdellen.

Tarkkakuuloinen eläin nousee pienestäkin äänestä takajaloilleen tähystämään ja katoaa hetkessä piiloihinsa.

– Lumikko on minulle ennestään jonkin verran tuttu. Olen onnistunut näkemään sen ruskeassa turkissa kesäaikaan työpaikalla Vantaan Tammistossa, mutten koskaan talvella. En olisi uskonut, että saan sen kuvattua täällä kolmen kerrostalon pihapiirissä, Tuominen naurahtaa.

Lumikon on syötävä vuorokaudessa kolmannes omasta painostaan, joten se etsii ruokaa koko päivän. Sille kelpaavat esimerkiksi viljojen jyvät, marjat ja etanat, mutta myös metsähiiret ja –myyrät, linnut sekä lintujen munat.

– Tuossa 30 metrin päässä on lintulauta. Ei ihme, että tintit hermostuivat. Muutaman minuutin kuluttua oli taas rauha maassa, Tuominen  summaa.

Fakta:

Nopea nirppa

Lumikko (Mustela nivalis) on Euroopan pienin näätäeläin: Suomessa viihtyvä pikkulumikko on noin 12–20 -senttinen ja painaa 20–80 grammaa.

Pieni peto mahtuu saalistamaan myyrien lumeen kaivamissa koloissa. Reviiriksi riittää useimmiten alle 3 hehtaarin alue.

Lumikko liikkuu taitavasti myös puussa ja on erinomainen uimari.

Ääntelyn voi kuulla vain läheltä. Levoton tai aggressiivinen lumikko sähisee, vikisee tai kirskuu. Kontaktiääni on kehräävä tai värisevä.

Lumikon lähisukulainen on sitä vain vähän isompi kärppä.

Lumikosta käytetään myös nimityksiä pieni portimo, talvikko ja nirppa.

Lähde: luonnossa.net

Oletko sinä nähnyt kotikulmillasi erikoisia luontohavaintoja?